Mitä Raamattu opettaa henkiolentojen siirtymisestä henkilöstä toiseen?

Henkiolentojen siirtymisessä on kyse siitä, voiko paha henki siirtyä henkilöstä toiseen tätä koskettamalla tai häntä lähellä olemalla. Näin opettavat kehottavat olemasta tekemisissä ystävien tai sukulaisten kanssa, joista pahat henget voisivat siirtyä muihin. Tälle uskomukselle ei ole mitään raamatullisia perusteita. Muiden negatiiviset asenteet tai käytös voivat vaikuttaa meihin, mutta näillä ei ole mitään tekemistä pahojen henkien siirtymisuskomuksen kanssa.

Raamatun mukaan on olemassa kahdenlaisia henkiolentoja: pyhät lankeamattomat enkelit ja Saatanan kanssa kapinoineet enkelit. Lankeamattomia enkeleitä kutsutaan palveleviksi hengiksi (Hepr. 1:14) ja Jumala lähettää heidät palvelemaan autuuden osakseen saavia eli niitä, jotka uskovat Kristukseen Pelastajanaan. Saatanaa kapinassa seuranneita enkeleitä odottaa tuomion päivä (Juuda 1:6). Heihin kuuluu valtaisa joukko henkiolentoja (demoneita), jotka ovat omistautuneet pahan tekoon.

Raamatussa on ainoastaan yksi kuvaus tilanteesta, jossa henget siirtyivät elollisesta olennosta toiseen. Tämä tapahtui Jeesuksen ajaessa suuren demonien joukon henkien asuttamista miehistä sikalaumaan (Matt. 8:28-34). Jeesus ei koskaan toistanut tätä ihmetekoa, eikä hän varoittanut opetuslapsiaan (tai meitä) henkien siirtymisestä. Uudestisyntyneellä uskovalla ei ole mitään syytä pelätä Saatanaa tai hänen langenneita enkeleitään. Jos me vastustamme häntä, hän pakenee luotamme. “Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, Mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä” (Jaak. 4:7). Uskovina kehomme on Pyhän Hengen temppeli. Voimme luottaa siihen, että Pyhä henki ei salli demoneita temppelissään.

[English]

---

[Paluu suomenkieliselle etusivulle]

Mitä Raamattu opettaa henkiolentojen siirtymisestä henkilöstä toiseen?